*

Erkki Perälä

Kirje Tarja Halosen äänestäjille

  • Kirje Tarja Halosen äänestäjille

Muistatko missä olit 12 vuotta sitten, kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi? Itse seurasin Ison pajan vaalilähetystä kotitelevisiostani. Muistan elävästi hetken, kun Halosen voitto varmistui ja presidentin turvamiehet ryhmittyivät hänen ympärilleen.

Tunne oli mieletön. Harva olisi uskonut vielä muutamaa viikkoa ennen vaaleja, että Suomen presidentiksi valittaisiin vasemmistolainen, Kalliosta kotoisin oleva, avoliitossa elävä ja kirkkoon kuulumaton nainen. Vastaehdokkaana kun oli voimakkaasti perhearvoilla kampanjoinut pohjalainen konservatiivi.

Vaalien jälkeen tuntui siltä, että jokin oli muuttunut. Suomi oli muuttunut. Olin onnellinen.

Hieman samanlainen olo minulla oli tänään herätessäni. Juuri kukaan ei vielä pari kuukautta sitten osannut vakavissaan veikata liberaalia, vihreää, sivarin käynyttä ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävää Pekka Haavistoa todennäköisimpänä vaihtoehtona toiselle kierrokselle Niinistöä vastaan - jos toista kierrosta edes tulisi. Tämä etenkin siksi, että kevään 2011 eduskuntavaaleissa vihreät ja vasemmisto kärsivät tappion ja perussuomalaiset saivat jytkynsä.

Niin siinä kuitenkin kävi. Toisin kuin eri medioissa on analysoitu, eilisessä vaalituloksessa ei ollut kyse "vastajytkystä" eikä vasemmiston romahduksesta. Pekka Haaviston vaalikampanja on ollut huomattavan sovitteleva, siltoja rakentava ja eteenpäin katsova. Sellaiselle oli selvästi tilausta juuri nyt. Haaviston vaalivoitto oli keskustelukykyisen ja ennakkoluulottoman Suomen voitto.

Mitä vasemmiston kannatukseen tulee, suoran henkilövaalin tuloksesta ei kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Arhinmäen vaalitulos (5,5 %) oli sitä paitsi parempi kuin Claes Anderssonin tulos 1994 (3,8 %) tai Heidi Hautalan tulokset kaksissa edellisissä vaaleissa 2006 (3,5 %) ja 2000 (3,3 %). Lipposella taas oli hankaluuksia erottautua Niinistöstä ja saada omia joukkojaan liikkeelle, kuten Esa Suominen ansiokkaassa vaalianalyysissään toteaa.

Ensimmäisen kierroksen vaalikampanjan aikana korviini kantautui joidenkin vasemmistolaisten tuskastuneita reaktioita siitä, että heitä olisi painostettu äänestämään taktisesti Haavistoa jo ensimmäisellä kierroksella. Itse en tällaiseen ilmiöön törmännyt. Jos näin on kuitenkin tapahtunut, sitä on syytä pahoitella.

Myös yleinen allergia presidenttiehdokkaiden hehkutukselle on ymmärrettävää. Suorien henkilövaalien heikkous on siinä, että vaalikeskustelu siirtyy helposti itse politiikasta ehdokkaiden erilaisiin ominaisuuksiin - mistä tämänkin blogimerkinnän alkupuoli on hyvä esimerkki. Poliittisen dialogin sijaan rakennetaan henkilökulttia yhden ehdokkaan ympärille, toiset paremmalla, toiset huonommalla menestyksellä.

Presidentin keskeisin valtaoikeus on ulkopolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, mutta presidentti-instituutiolla on myös symbolista arvoa. Ja oikeastaan juuri viimeksi mainitusta presidentinvaalikamppailuissa useimmiten on kyse.

Jäljellä olevien ehdokkaiden arvomaailmoissa ja mielipiteissä on selkeitä eroja. Esimerkiksi Ylen vaalikoneesta selviää, että toisin kuin Niinistö, Haavisto asettaa ihmisoikeudet selkeästi kauppasuhteiden yläpuolelle, vaatii luopumista jatkuvan talouskasvun tavoitteesta sekä kannattaa homoparien avioliitto-oikeutta.

Edellä sanotusta huolimatta näen, että suomalaiset osaavat kyllä muodostaa omat mielipiteensä ja arvonsa itse ilman mitään erityistä "arvojohtajaa". Siihen ei presidenttiä tarvita. Kun tällainen instituutio nyt kuitenkin on olemassa, ja nauttii vieläpä kansalaisten suurta suosiota, presidentti voi halutessaan vaikuttaa yhteiskunnan ilmapiiriin merkittävästi puheenvuoroillaan ja kannanotoillaan. Siksi myös presidentin näkemyksillä on väliä.

Koko elinaikani Suomessa on ollut vallassa demaripresidentti. Olen ollut heihin kokonaisuudessaan sangen tyytyväinen. Mauno Koivisto pani alulle presidentin valtaoikeuksien parlamentarisoinnin, jolle hänen seuraajansa ovat olleet pienistä nikotteluista huolimatta suopeita. Demaripresidenttien aikana Suomi muuttui Kekkoslovakiasta länsimaiseksi demokratiaksi. Siitä kuuluu kiitos myös heille.

Ehkä jonain päivänä voimme kansalaiskeskustelun siivittäminä luopua turhasta presidentti-instituutiosta ja siirtää presidentin tehtävät kokonaan eduskunnan luottamusta nauttivalle hallitukselle. Sitä odotellessa olisin iloinen, jos Suomen seuraava presidentti olisi Pekka Haavisto.

Jos olet kanssani samaa mieltä, jaa tämä kirjoitus tai kirjoita oma. Jos haluat mukaan Pekka Haaviston kampanjaan, ohjeet löytyvät täältä. Soita äidille, sukulaisille ja kavereille. Liity Pekan Facebook-ryhmään, lahjoita rahaa kampanjalle (Niinistön vaalibudjetti oli ensimmäisellä kierroksella nelinkertainen) ja mene vaalimökille jakamaan flyereitä.

Kaikki on jälleen mahdollista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Torbjörn Liimatainen

"Demaripresidenttien aikana Suomi muuttui Kekkoslovakiasta länsimaiseksi demokratiaksi."

Yhdysvalloissa presidentillä on enemmän valtaa kuin "Kekkoslovakiassa" oli. Onko Yhdysvallat länsimainen demokratia?

Käyttäjän erkkiperala kuva
Erkki Perälä

Hei Torbjörn! Liittovaltiomuotoisen USA:n ja Suomen vertaaminen ei välttämättä ole kovin järkevää. Osavaltioilla ja maakunnilla on huomattava autonominen valta suhteessa liittovaltioon. Olet toki oikeassa siinä, että Kekkosen ajan Suomessa ongelmana eivät olleet pelkästään presidentin vahvat valtaoikeudet, vaikka ne toki demokratian epäterveet piirteet mahdollistavitkin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Niinpä. Suomen ongelmana Kekkosen ohella oli Neuvostoliitto, joka ulkoa käsin rämetti myös pienen maan sisäistä demokratiaa. Hyvänä apuna toimivat ns. hydylliset hölmöt ja opportunistiset pelurit.
Heitä näkee edelleen mediassa silloin tällöin. Osa heistä on avannut simänsä tuolle historialle.

Lauri Korhonen

Presidentin nimitysoikeus on ja pysyy.

Käyttäjän erkkiperala kuva
Erkki Perälä

Hei Lauri! Lainsäädäntö muuttuu, kun sitä muutetaan!

Matti Jalagin

Puolustuspolitiikka on ratkaiseva kysymys ja Haavisto rauhan enkelinä on huono valinta.

"Puolustuspolitiikka

Tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Tämän tehtävän hän voi kriisiaikana luovuttaa toiselle Suomen kansalaiselle. Presidentti päättää keskeisimmät Suomen puolustuspoliittiset päätökset ja linjavedot. Hän esimerkiksi päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista."

Harri Rautiainen

"Ensimmäisen kierroksen vaalikampanjan aikana korviini kantautui joidenkin vasemmistolaisten tuskastuneita reaktioita siitä, että heitä olisi painostettu äänestämään taktisesti Haavistoa jo ensimmäisellä kierroksella."

Tuo on mielenkiintoista. Tuollainen toiminta on sanktioitu rikoslaissa. Onko heittää nimiä kehiin?

Käyttäjän erkkiperala kuva
Erkki Perälä

Hei Harri! Uskoisin, että kyse ei ole ollut uhkaamisesta tai kiristyksestä, vaan pikemminkin kehotuksesta, joka on koettu painostavaksi: http://kongas.wordpress.com/2012/01/21/pekka-haavi...

Harri Rautiainen

Kiitos, Erkki:

Linkki valaisi asiaa.

Jukka Johansson

Äänestämisen jälkeen vaaliolusilla ja sitten kotiin television ääreen jännittämään. Hyvinhän siinä kävi, vaikka ei silloinkaan olisi uskonut ennen vaaleja, että noin voi käydä. Yhtä yllättynyt olin Haaviston pääsystä toiselle kierrokselle, vaikka sitä tietysti toivoinkin.

Käyttäjän erkkiperala kuva
Erkki Perälä
Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kauppahallissa vanhempi demari-kahvilaparlamentti pohti sitä, ketä nuo Väyrystä äänestäneet pohjalaiset viljelijä-maitotila-kettufarmari-metsästäjä-isännät ja emännät mahtavat äänestää toisella rundilla. Sitä kuunnellessa tuon äijäporukan ympärillä ei ainakaan leijunut mitään ilmiötä, sillä viimeiset 12 vuotta olivat väsyttäneet jo heidätkin.
Mutta kiintoisaa oli pohdiskelunsa - sen takaan:)

Käyttäjän petrisalo kuva
Petri Salo

Kiitokset Perälän Erkille pohdinnasta ja esillenostosta uuden presidentin suuntaan.

Kirjoitan hieman toisenlaisesta kulmasta presidentti-instituutiota lähestyen. Koittaako presidentti Haaviston toimesta avoimuuden ja läpinäkyvyyden aika Suomessakin?

Halosen salaiset “konklaavit”?
http://www.promerit.net/2011/10/halosen-konklaavi/

Vai jatketaanko vuonna 2012 Suomessa hyvin erikoiselta tuntuvaa käpertymistä todellisen vallan ytimien ympärillä?

Tilanteen jatkuessa ehdokkaiden välillä asiakysymyksissä yhtä valjuna, niin moni jättää äänestämättä. Tämän olen kuullut tänään useammasta suusta.

Käyttäjän praatika kuva
Panu Raatikainen

Muistan hyvin - en silloinkaan äänestänyt ensimmäisellä kierroksella taktisesti (Halosta) vaan periaatteesta Heidi Hautalaa. Se oli näiden fiksujen nykyvihreiden logiikalla varmasti väärin ja typerää ;-)

"Painostus" voi olla vähän vahvasti sanottu, mutta sellaista vähän ikävää ja loukkaavaakin "Kaikki fiksut ihmiset tajuaa että nyt pitää äänestää Haavistoa - jos äänestät ketään muuta, taidat olla vähän tyhmä" -tyylistä kommenttia tuli nyt aika paljon.

Mutta se menneistä... En edelleenkään usko Haaviston voitonmahdollisuuksiin, mutta annan toki ääneni ja kannatukseni nyt hänelle, ja toivon mahdollisimman hyvää tulosta. Historiallinen saavutus tämäkin.

Toimituksen poiminnat